Suomi on monen muun valtion ohella asettanut tavoitteekseen hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Tämä vaatii monimuotoisia toimenpiteitä, joista yksi merkittäviä on panostus kestävään liikenteeseen ja liikenteen sähköistymiseen, millä on suuri rooli hiilineutraaliuden kannalta. Toisin sanoen tavoitteena on lisätä sähköautojen määrää tien päällä. Mitä tämä sitten vaatii? Ainakin kattavan latausasemaverkoston, jolla mahdollistetaan sähköautojen käytön yleistyminen.
Julkisten latauspisteiden lukumäärä on noussut Suomessa kohisten viimeisten vuosien aikana. Kun latausasemia on enemmän, on myös sähköauton hankintakynnys matalampi, sillä aiemmin lataamista on saatettu pitää hankalana, ja näin ollen ostajat ovat kääntyneet tuttujen ja turvallisten polttomoottoriautojen puoleen. Kasvavan latausverkoston ansiosta tämä murhe on kuitenkin saanut väistyä, ja markkinoilla toimivien palveluntarjoajien ja verkostojen määrä on jatkuvassa kasvussa. Tarjolla on monia tekijöitä, joilla on runsaasti latauspisteitä ympäri Suomen, kuten Virta, Fortum Charge & Drive sekä Tesla Superchargers. Entistä kasvavampi trendi ovat myös eri kauppaketjujen omat latausasemat, kuten ABC lataus ja K-lataus.
Latausasemia on eniten siellä, missä väkeäkin on eniten, eli kaupunkialueilla – pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja muissa isommissa kaupungeissa. Kyläpitäjissä latureiden määrä on vähäisempi, mutta ei kuitenkaan enää olematon. Pohjoiseen mentäessä laturien määrä pienenee, mutta suurten valtateiden varsilta löytyy jo jonkin verran latureita. Lisäksi monet majoituspalveluita tarjoavat yritykset, kuten hotellit ja leirintäalueet, ovat alkaneet lisätä palveluihinsa sähköautojen latauspisteitä houkutellakseen sen perusteella asiakkaita.
Kaikki latausasemat eivät toki tarjoa samoja palveluita, joten asema on valittava osittain myös oman ajoneuvon mukaan. Tarjolla on ns. hidasta latausta (eli AC-tasot 1 ja 2), jotka sopivat hyvin sellaisiin paikkoihin, joissa auto lataa esim. työpäivän ajan. Näissä tarvitaan usein omat sähköauton latauskaapelit, ja monet plug-in-hybridit hyödyntävät näitä latureita. Toinen tarjolla oleva vaihtoehto on pikalataus, eli DC-lataus. Nämä ovat suosittuja täyssähköautojen keskuudessa, sillä ne mahdollistavat nopeamman latauksen esim. CHAdeMO- ja CCS-liitinten kautta. Viime aikoina saataville on tullut myös ns. ultra-pikalatausta. Nämä laturit lataavat yli 150 kW nopeudella ja ovat äärimmäisen hyödyllisiä varsinkin pitkiä matkoja ajettaessa, jotta matkan kesto ei lataamisen vuoksi veny liiaksi. Näitä latureita pystyvät hyödyntämään tietyt uusimmat sähköautomallit.
Suomen valtio on pyrkinyt omalta osaltaan lisäämään sähköautojen latausinfrastruktuuria säätämällä erilaisia lakeja. Tavoitteena on ollut, että vuoden 2024 loppuun mennessä latausasema löytyisi jokaisesta rakennuksesta, joka ei ole asuinkäytössä ja jossa on yli 20 pysäköintipaikkaa samalla kiinteistöllä. Tässä on kuitenkin omat haasteensa ja aika näyttää, toteutuuko tavoite.
Latausinfrastruktuurin kehittämisessä on erilaisia haasteita. Maantieteellisesti maaseudulla ja pohjoisessa latauspisteiden määrä on vähäisempi, mutta määrä on kasvamaan päin. Latureiden määrän lisääntyessä on huomioitava myös verkon kapasiteetti – kun latausten määrä kasvaa, on sähkön saatavuudesta oltava varmuus. Myös uusiutuvan energian hyödyntämiseen on syytä kiinnittää huomiota, sillä onhan sähköautoiluun siirtymisen yhtenä tavoitteena toiminnan kestävyys. Lisäksi saavutettavuuden osalta on huomioitava erilaisten sähköautomallien ja latauspisteiden yhteensopivuus, sillä on myös kustannusten kannalta järkevää, että yhä useampi automalli pystyisi käyttämään samoja latureita. Näistä erilaisista haasteista huolimatta Suomen latausinfrastruktuuri on kasvanut huomattavasti viime vuosina, mikä kannustaa sähköauton hankintaan ja edesauttaa kestävän liikenteen kehittämistä.